Ihmisen toiminta muokkaa luontoa ja sen monimuotoisuutta, ja pahimmillaan köyhdyttää lajien sekä elinympäristöjen kirjoa kaikkialla maailmassa. Luonnon monimuotoisuus heikkenee myös Suomessa, sillä luontotyypeistämme jo puolet ovat uhanalaisia.

Yksi keskeisin syy Suomen luontotyyppien uhanalaistumiseen ovat metsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet, joten myös puun energiakäytöllä on biodiversiteettivaikutuksia. Niihin on kuitenkin mahdollista vaikuttaa. Kokosimme tähän artikkeliin tärkeimmät huomiot, jotka laatimamme selvitys puun energiakäytön kestävyydestä nostaa esiin.

Hakkuiden jälkeen on varmistettava metsien rakennepiirteiden monipuolisuus

Metsissä tehdään paljon muitakin kuin avohakkuuta ja jatkuvan kasvatuksen hakkuita, vaikka keskustelu hakkuista käydään usein näiden kahden hakkuutavan ympärillä. Kun talousmetsää hoidetaan hyvin, hakkuutapa valitaan kasvupaikan, puuston iän ja metsänomistajan tarpeiden mukaan.

Keskustelussa hakkuutapoja arvotetaan usein niiden luontovaikutusten perusteella. Luonnonvarakeskuksen (2020) tekemän tutkimuksen mukaan hakkuutavat eivät kuitenkaan biodiversiteettivaikutustensa osalta eroa toisistaan merkittävästi. Sen sijaan tärkeämpää on varmistaa, että erilaisia metsien rakennepiirteitä on saatavilla laajasti myös hakkuiden jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi eri asteisia lahopuita, suuria puita ja eri puulajeja säilytetään riittävästi.

Kantojen korjuu tulee kohdistaa oikeanlaisille alueille

Kantojen korjuu tuottaa maanomistajalle lisää tuloja ja ehkäisee juurikääpää kuusimetsissä. Korjuun vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ovat kuitenkin kaksijakoiset. Samalla kun kantojen nostaminen mahdollistaa useiden lajien paremman kasvun ja leviämisen, se myös heikentää tiettyjen lajien kuten mustikan elinolosuhteita.

Kantomurskeen käyttö on ylipäätänsä vähentynyt merkittävästi, noin 75 % vuodesta 2013. Mikäli kantoja kuitenkin käytetään, on niiden korjuut oleellista kohdentaa oikeille alueille. Tällaisia ovat esimerkiksi ravinteikkaat kuusivaltaiset maat. Helpommin vahingoittuvilla alueilla kannot sen sijaan on syytä jättää maahan.

Lahopuiden määrällä ja monipuolisuudella on tärkeä merkitys monimuotoisuuden varmistamisessa

Yksi merkittävimmistä syistä Suomen metsälajien uhanalaistumiselle on lahopuiden vähentyminen. Lahopuita on yhä vähemmän muun muassa siksi, että ne murskaantuvat ja hautautuvat metsien korjuu- ja uudistamistoimenpiteiden seurauksena. Tähän on syytä kiinnittää huomiota myös energiapuun korjuussa. Jos korjuukohde on runsaslahopuustoinen, tehokkainta on jättää energiapuu kokonaan korjaamatta tai rajata korjuu tiukasti runsaimpien lahopuualueiden ulkopuolelle.

Määrän lisäksi erittäin oleellista on lahopuiden monipuolisuus. Korjuiden yhteydessä on huolehdittava, että metsään jää lahoamisen eri vaiheissa olevia runkoja, pystyyn kuollutta keloa, maahan kaatunutta puuta ja eri läpimittaisia lahopuita. Etenkin järeää lahopuuta (> 10 cm läpimittainen) pitäisi säästää mahdollisimman paljon. Koivun ja männyn järeitä latvuksia kannattaa jättää korjaamatta, ja haavan hakkuutähteet on syytä jättää luontoon kokonaan. Myös lahovikaiset tyvipölkyt eli lumpit kannattaa jättää keräämättä. Lahovikaisen puun lämpöarvo on muutenkin varsin huono, joten sen ostaminen ei ole energiapuuta käyttävien yrityksille järkevää.

Metsäsertifiointi auttaa ohjaamaan metsien käyttöä oikeaan suuntaan

Yli 90 % Suomen talousmetsistä on erilaisten metsäsertifiointien piirissä. Laajassa käytössä ovat kaksi metsäsertifikaattia: Programme for the Endorsement of Forest Certification (PEFC) ja Forest Stewardship Council (FSC). Sertifikaateista PEFC on selvästi yleisempi, sillä se kattaa noin 90 % eli lähes kaikki Suomessa sertifioidut talousmetsät. FSC on vaatimuksiltaan tiukempi, ja sen alaisia on vain noin 10 % suomalaisista talousmetsistä.

Vaikka sertifikaatit ohjaavat metsien käyttöä oikeaan suuntaan, niiden asettamia vaatimuksia on kritisoitu liian heikoiksi.  Sertifikaattien vaihtoehdoksi on esitetty lainsäädännön ja muiden kansallisten ohjauskeinojen kehittämistä. Kansainvälisiin sertifikaatteihin verrattuna kansallinen vaihtoehto olisi ketterämmin päivitettävissä ja myös harmonisoitavissa vastaamaan EU:n tulevia direktiivejä. Koska kansallisia sertifikaatteja ei toistaiseksi tai lähitulevaisuudessakaan ole näkyvissä, energiantuottajan näkökulmasta oleellista on vaatia myös jatkossa, että puupolttoaineen toimittajat täyttävät kansainvälisissä sertifikaateissa määritetyt kriteerit.

On kuitenkin hyvä muistaa, että pelkästään sertifikaatteja tarkastelemalla tai niihin nojaamalla näkökulma jää liian kapeaksi. Metsäpolttoaineen käytön kestävyys on laajempi kokonaisuus ja sertifikaattien vaatimisen ohella energiantuottajat voivat vaikuttaa myös siihen, missä mittakaavassa jakeita ylipäätään käytetään ja mitä tuotantoa sillä korvataan.

Lue lisää puun energiakäytön kokonaiskestävyydestä.

Luonnonsuojelualueet ovat tehokkain tapa parantaa luonnon monimuotoisuutta

Vaikka metsänhoitoa tehtäisiin hyvien metsänhoidon periaatteiden mukaisesti, metsän luonnolliseen kiertoon kajoaminen vaikuttaa vääjäämättä myös luonnon monimuotoisuuteen. Paras keino parantaa ja ylläpitää luonnon monimuotoisuutta on perustaa luonnonsuojelualueita, joiden avulla voidaan kerralla siirtää suuria alueita ihmistoiminnan koskemattomiin.

Suomen tavoitteena on nostaa suojellun maa-alueen osuus 30 prosenttiin, josta 10 prosenttia olisi tiukasti suojeltua. Onnistuminen kuitenkin edellyttää koko yhteiskunnan panostusta ja toimia niin valtiolta, Metsähallitukselta kuin yksityisiltä metsänomistajiltakin.

Energiateollisuuden biodiversiteettikartta ohjaa energia-alan biodiversiteettityötä

Biodiversiteettityön merkitys on energia-alalla tunnustettu, ja työtä ohjaa muun muassa Energiateollisuus ry:n julkaisema biodiversiteettitiekartta.

Tiekartta painottaa puun kestävien hankintasuositusten aktiivista käyttöä sekä korostaa metsänhoitosuositusten ja sertifikaattien kehittämisen tärkeyttä. Tiekartan mukaan metsänhoitosuosituksiin tulisi muun muassa lisätä toimenpiteitä, jotka turvaavat arvokkaat alueet, lisäävät lahopuuta, säästävät lehtipuita ja monipuolistavat puustoa, monipuolistavat metsän ikärakennetta ja vähentää kantojen käyttöä sekä metsien ojitusta.

Tiekartan myötä energia-ala sitoutuu edistämään luonnon monimuotoisuutta siten, että vuoteen 2035 mennessä alan kokonaisvaikutus on nettopositiivinen. Tavoite tulee voimakkaasti ohjaamaan sekä koko toimintaympäristöä että alan toimijoiden luonnonsuojelutyötä biodiversiteetin takaamiseksi.  

Katso lisää