Energiapuun saatavuuteen liittyy haasteita
Kestävästi hakatun puun kysyntä on kovaa, kun sitä tarvitaan yhä enemmän sekä teollisuudessa että energiantuotannossa. Tampereen Energian selvitys arvioi energiapuun riittävyyttä ja nostaa esiin toimia puupolttoaineen saatavuuden parantamiseksi. Selvityksestä ilmenee, että energiantuotantoon on tärkeää lisätä myös polttoon perustumattomia tuotantomuotoja, jotka tuovat joustavuutta ja vähentävät puun kysyntää energiasektorilla. Tuotannon sähköistäminen vapauttaa kestävää puuta yhteiskunnalle tilanteissa, joissa puusta on pulaa ja puhtaasta sähköstä on ylitarjontaa.
Puun kysyntä kasvaa jatkuvasti, kun sitä hyödynnetään monilla eri aloilla fossiilisten raaka-aineiden korvaajana. Etenkin kotimaiselle puulle on tarvetta, kun tuonti Venäjältä on jäissä vallitsevan sotatilanteen vuoksi. Käynnissä on myös useita biovoimalaitoshankkeita, jotka valmistuessaan lisäävät puun tarvetta.
Puupolttoaineiden merkitys korostuu turpeen ja kivihiilen käytön vähentyessä
Puupolttoaineiden merkitys korostuu 2020-luvulla, kun yhä useampi energiantuottaja luopuu kivihiilen ja turpeen käytöstä. Metsähakkeen riittävyyttä energiaturpeen ja kivihiilen korvaajana ovat tutkineet muun muassa konsulttiyhtiö AFRY ja Luonnonvarakeskus (Luke) vuonna 2021. Molemmat tutkimukset osoittavat, että teoriassa metsähake riittää turpeen energiakäytön korvaamiseen. Käytännössä saatavuudessa on kuitenkin haasteita.
Suurimmat haasteet liittyvät metsähakkeen kysynnän ja tarjonnan alueellisiin eroihin. Jos turpeen käyttö korvataan metsähakkeella kokonaan, hakkeesta tulee pulaa etenkin Lounais- ja Etelä-Suomessa. Kyseisillä alueilla energian kulutus on suurinta, mutta hakkuiden määrää ei ole mahdollista lisätä kestävästi. Tämä tarkoittaa sitä, että haketta pitäisi tuoda ulkomailta tai kauempaa Itä- ja Pohjois-Suomesta. Pidemmät kuljetusmatkat lisäävät logistiikan päästöjä, mikä vastaavasti vähentää kivihiilen ja turpeen korvaamisesta saatavia ilmastohyötyjä.
Metsänhoitorästien purkaminen kattaisi energiapuun tarpeen jopa 11 vuodeksi
Yksi keino huolehtia energiapuun saatavuudesta on panostaa metsien hoitorästien purkamiseen. Vuonna 2018 tehdyn valtakunnallisen metsien inventoinnin perusteella Suomessa on 800 000 hehtaaria kohteita, joissa taimikonhoito on viivästynyt.
Jos rästiin jääneet metsänhoitotyöt tehtäisiin, energiapuuta saataisiin runsaasti. Karkeasti arvioiden hoitorästit voisivat kattaa Suomen energiapuun tarpeen jopa 11 vuoden ajan. Metsänhoidosta huolehtiminen parantaisi myös metsien kasvua ja sitä myöten hiilensidontaa ja tulevaa hiilivarastoa.
Metsätuhot heikentävät puun saatavuutta – metsien monipuolisuuteen on kiinnitettävä huomiota
Metsäpalojen, tuholaisten ja myrskyjen aiheuttamien metsätuhojen vaikutus energiapuun saantiin on kahtalainen. Toisaalta tuholaisvahingot ja myrskyvahingot lisäävät puun tarjontaa hetkellisesti. Pitkällä aikavälillä metsätuhot kuitenkin vähentävät puun saatavuutta, kun metsän kiertoaika lyhenee ja puiden laatu huononee.
Toistaiseksi esimerkiksi hyönteistuhot eivät Suomessa aiheuta samanlaisia vahinkoja kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa, mutta ilmastonmuutoksen myötä metsätuhot tulevat yleistymään myös pohjoisessa. Sään ääri-ilmiöiden yleistyminen lisää myrskyvahinkoja, roudan vähentyminen heikentää puiden kykyä kiinnittyä maahan ja ilmaston lämpeneminen nostaa metsäpalojen ja tuholaisvahinkojen riskiä.
Suomen metsien vahvuus ovat laaja metsätieverkosto ja metsänhoidolliset toimet, jotka ehkäisevät sekä tuholaisten että metsäpalojen leviämistä. Tuholaisriskiä kuitenkin lisää puuston yksipuoleisuus, kun kuusen suhteellinen osuus Suomen metsissä on kasvanut. Metsätuhojen ehkäisemiseksi on hyvä huolehtia metsien monipuolisuudesta.
Puupolttoaineille on myös vaihtoehtoja
Puupohjaisille polttoaineille etsitään jatkuvasti myös uusia vaihtoehtoja. Esimerkiksi turvesoilla ja vajaatuottoisilla pelloilla on mahdollista viljellä nopeasti biomassaa tuottavaa lyhytkiertopuuta, kuten pajua, koivua ja harmaaleppää. Vaihtoehtoisia biomassalähteitä ovat myös maatalouden sivuvirrat, kuten käyttämättömän viljan oljet, ja esimeriksi ruokohelpin kaltaiset viljeltävät energiakasvit.
Peltobiomassojen ja lyhytkiertotuotteiden tuotantopotentiaalia kuitenkin rajoittaa viljelyyn soveltuvien peltojen puute. Toistaiseksi tuotanto ei myöskään ole ollut taloudellisesti kannattavaa. Huomioitavaa on myös se, että peltobiomassojen elinkaaripäästöt ovat biomassoista suurimmat. Näin ollen ne eivät ole kaikista ympäristöystävällisin ratkaisu.
Tulevaisuudessa on mahdollista, että myös vaihtoehtoiset biomassajakeet yleistyvät metsähakkeen rinnalla. Se kuitenkin edellyttää, että viljely- ja ruuantuotannon muutokset vapauttavat peltopinta-alaa energiakasvien viljelyyn samalla, kun tuotannon kannattavuus parantuu.
Pitkällä aikavälillä kysyntä tulee laskemaan
Vaikka puun kysyntä näyttää toistaiseksi kasvavan, pitkän tähtäimen ennusteissa sen tarve vähenee. Tulevaisuudessa puuta tarvitaan energiantuotannossa yhä vähemmän, kun sähköön perustuvia tuotantomuotoja sekä hukkalämmön talteenottoa lisätään. Myös uusi, aiempaa energiatehokkaampi rakennuskanta vähentää kaukolämmön tarvetta. Esimerkiksi Tampereella puupolttoaineiden kulutushuippu tulee olemaan vuonna 2024, jonka jälkeen kysyntä lähtee laskuun.
Laskevasta trendistä huolimatta metsien riittävyyteen ja kestävään käyttöön on kiinnitettävä huomiota paitsi nyt myös tulevaisuudessa.
