Olen Samuli Kivikangas ja työskentelen projekti-insinöörinä Tampereen Energian Energia-yksikössä. Käytännössä johdan työkseni energiantuotannossa pienempiä ja suurempia yksittäisiä projekteja. Esimerkiksi Ollikan lämpökeskuksen uusiminen vuonna 2022 oli minun vastuullani. Kuulun myös uuden Naistenlahti 3 -biovoimalaitoksen projektiorganisaatioon. 

Työtehtäväni ovat mukava sekoitus energiantuotannon laajaa kattausta. Saan tehdä yhteistyötä käyttötoiminnan ja kunnossapidon kanssa − yritän tuottaa heille mahdollisimman hyvää palvelua. Kun pitää määritellä, ketkä ovat asiakkaitasi, niin minulla on oikeastaan vain sisäisiä asiakkaita: palvelen työkavereita. Lopulta asiakkaitani ovat kaikki loppuasiakkaammekin. 

Tykkään keskustella tarinallistamisesta. Me täällä voimalaitoksella voisimme olla aktiivisia ja tuottaa enemmän jutun juuria viestintään ja markkinointiin. Ihmisiä kiinnostavat isot projektimme, mutta kaikesta saa hyviä artikkeleita ja postauksia, kun löytyy oikea näkökulma. Energiakriisin ansiosta ihmisten tietoisuus energia-asioista on noussut hurjasti. Nyt tiedetään aiempaa selkeämmin, millä oma koti lämpiää ja millainen oma sähkösopimus on. Se on minusta tosi hienoa. 

Kaukolämpö näyttäytyy asukkaille aika salaperäisenä. Puhutaan polttoaineista ja päästöistä, mutta harva tietää, miten homma toimii todellisuudessa. Jos pystyn salaperäisyyden verhoa raottamaan, niin se on vain positiivista. Kaukolämmöstäkin on monenlaisia tarinoita kerrottavana. 

Koulutukseltani olen energiatekniikan insinööri Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta Kortesjärveltä, eli nykyisestä Kauhavan suurkaupungista. 

Miksi olen töissä Tampereen Energialla? Halusin muuttaa Tampereelle ja Tampereen Energia oli luonteva hakukohde, koska olen ollut vastaavissa töissä toisella työnantajalla aiemmin. Hain käynnissäpitoinsinööriksi, mutta siihen minua ei valittu. Sen sijaan soitettiin pian perään ja tarjottiin hankevastaavan tehtävää. Tämä tapahtui vuonna 2019 ja sillä tiellä ollaan. Olen viihtynyt! 

Lähimmät työkaverini ovat vastaavissa tehtävissä ja pystymme sopivasti tukemaan ja tuuraamaankin toisiamme. Joissain isoissa projekteissa meillä myös hyödynnetään suoraan useamman eri hankevastaavan ja projekti-insinöörin osaamista. 

Työpäiväni ovat hyvin vaihtelevia ja riippuvat etenkin projektin vaiheesta. Projektin tyypillisiä vaiheita ovat esisuunnittelu, suunnittelu, hankinta, toteutus, käyttöönotto ja loppudokumentointi. Suunnittelu onnistuu etänäkin, mutta laitteiden ja putkistojen asennusvaiheessa on oltava itse valvomassa työtä ja selvittämässä ongelmia. Joskus ajattelen olevani etänä ja sitten aamun ensimmäinen puhelinsoitto muuttaa tilanteen. Meillä on joustava työaika ja itseohjautuvasti voidaan suunnitella työpäivän sisältöä ja töiden järjestystä. Luottoa löytyy esihenkilön kanssa molempiin suuntiin. Esihenkilön tärkein rooli on minusta olla keskustelijana ja henkisenä tukena. Hän myös tekee isoimmat päätökset, millaisella sabluunalla edetään.  

Viikonloppuisin en ole juurikaan töitä tehnyt. Paitsi että olen myös mukana energiantuotannon päivystysringissä ja se tuo silloin tällöin viikonloppuhommia. Voimalaitosten ja lämpökeskusten vikatilanteissa arvioidaan, siirretäänkö korjaus myöhemmäksi vai hypätäänkö paikalle välittömästi. Itselle on osunut lähinnä laitevaihtoja päivystysvuoroille, mutta joskus voidaan myös avata tuhkatukosta tai lapioida polttoainetta.  

Uskon, että tulevaisuudessa roolini projekteissa voi kehittyä laaja-alaisemmaksi. Usein erotetaan mekaaninen ja sähköinen puoli, mutta on arvokasta, jos on laajaa ymmärrystä molemmista. Myös digitalisaatio tulee aina vain enemmän vaikuttamaan töihini. 

Olen kiinnostunut opiskelemaan projektihallintaa ja ihmisten johtamista. Projektikoulutukselle on jo näytetty vihreää valoa, että sitä asiaa voin edistää, kunhan saadaan nykyinen projekti ensin maaliin. Tuleville kollegoille voin jo nyt kertoa, että kaikkea ei tarvitse tietää valmiiksi, kun tulee meille töihin. Meillä saa kouluttautua eteenpäin ja toisaalta asiantuntevaa henkilöstöä on niin paljon, että heidän tietouttaan pystyy ammentamaan itselleenkin. He kertovat mielellään, pitää vain uskaltaa kysyä. 

Sen olen oppinut kesätyöntekijöitä perehdyttäessäni, että mitä enemmän itse opettaa, sitä enemmän myös ymmärtää. Kesäläiset tulevat yleensä kouluista, joissa he ovat tottuneet kyselemään paljon. Kun kysymyksiin etsii vastauksia ja tuottaa niistä jaettavaa tietoa, myös oma osaaminen syvenee. Kun ihminen tulee toisesta työpaikasta meille, hänelle yleensä täytyy enemmän tarjota tietoa. Kynnys kysyä on silloin jostain syystä selvästi korkeampi. 

Työsuhde-eduista nautin eniten liikunta- ja kulttuuriedusta, jota hyödynnän kiipeilyyn ja kuntosalilla käyntiin. Harrastan myös juoksua ja hiihtoa. Arvostan sitäkin, että meillä on voimalaitoksilla hyvät tolpalliset autopaikat käytössä. Teams-etäpalaverien ansiosta autoa ei onneksi tarvitse joka päivä ulkoiluttaa. 

Katso lisää